Olla tähtenä 60-luvun loppupuolella oli erinlaista, kuin
nykypäivänä.
Kun Veljekset suosionsa huipulla vierailivat kotikylässään
Räyringissä, oli kylän raitit täynnä
erinikäisiä ihmisiä pyytämässä nimikirjoituksia
ja katsomassa veljesten harvinaista keikka-autoa, Dodge Monacoa.
Vielä hetki sitten he olivat "vain" Mestaripelimanni Toivo Saaren poikia.
Joukon (s.1948) ja Kostin (s.1950) muusikkoura alkoi 60-luvun puolivälissä, jolloin he alkoivat keikkailla Veteliläisessä Saaren yhtyeessä (kuva) , jossa soittivat veljesten sedät, Taito, Veli ja Timo Saari. Orkesteri oli hyvin tunnettu maakunnassa. Keikoilla Jouko soitti kitaraa ja Kosti bassoa. Orkesteria kutsuttiinkin leikkisästi "Nuorisobändi", jossa puolet illasta varattiin perinteisen tanssimusiikin ystäville ja toinen puoli illasta Joukon ja Kostin Rock/iskelmämusiikille.
Molemmat, Jouko ja Kosti, ottivat osaa maineikkaaseen "Nuorison Taidetapahtuma" -laulukilpailuun, kumpikin eri sarjoissa. Kannustamaan lähdettiin Vetelistä bussikuormittain. Jouko voitti iskelmäpuolen kilpailun ja Kosti tuli toiseksi Klassisen musiikin kilpailussa.
Voittonsa ansiosta Joukolle tarjottiin levytyssopimusta, josta hän kieltäytyi, jollei Kosti myös pääsisi mukaan. Vaatimukseen suostuttiin neuvotteluiden jälkeen ja veljekset pääsivät suoraan Toivo Kärjen talliin.
Pian levytyssopimuksen tekemisen jälkeen vuonna 1968 heiltä ilmestyi ensimmäinen singlelevy, joka sisälsi
käännöskappaleet "Muisto vain jää"(Only A fool breaks his own heart) ja "Tahdon takaisin sen mikä
meni pois" (Bussa il vento"). Tämä single
oli veljesten suuri harppaus Suomen ykkösartisteiksi. Siihen aikaan oli
tavallista, että kaikki huippuartistit levyttivät paljon singlelevyjä,
ilmeisesti Jukeboxien takia ja Joukon ja Kostin ensimmäinen pitkäsoitto
ilmestyi vasta vuonna 1971, kolme vuotta
ensisinglen jälkeen. Kaikki levyn kappaleet oli kuitenkin julkaistu
kuutena singlelevynä 1968-71 välisenä aikana, ennen tätä ns.
kokoelmalevyä.
Erikoistietona että Muisto vain jää -kappaleesta on kaksi eri versiota; toinen sinkulla, joka se tutumpi ja toinen versio on LP -levyllä ja sitä ei kuule koskaan radiosta. (Lisäksi pieni pätkä uudelleen levytettynä sikermänä 80 -luvun alussa levyllä suomalaisia tähti-iskelmiä ja iskelmätähtiä....)
Tämän jälkeen he tasaisin väliajoin levyttivät "pikkuhittejä" singlelevyjen
muodossa.
Vuonna 1974 heidän seuraansa liittyi juuri ylioppilaaksi kirjoittanut Paavo (1954-1995), poikien
nuorempi veli. Alkuun hän soitti kitaraa, soittimen vaihtuessa pikaisesti koskettimiin.
Vuonna 1976 Jouko ja Kosti kokeilivat isompaa tyylinmuutosta ja ottivat osaa Euroviisukarsintaan
Vexi Salmen ja Paul Fagerlundin kappaleella
"Can Can", jossa he esiintyivät ensimmäisen kerran julkisesti ilman kitaroitaan pystysolisteina.
Tyyli ei vain heille joidenkin mielestä sopinut. Sijoitus itse kilpailussa oli 7/9. 
Yle elävä arkisto
1976 Syksyn sävel-kilpailu oli lähellä, sillä kappaleella "On jossain saari" he olivat 11. sijalla, eli tipahtivat niukasti jatkosta.
Vuonna -77 ilmestyi heidän toinen ja viimeiseksi jäänyt LP-levy, joka kantoi kaikkien kolmea veljesten nimet; JOUKO, KOSTI & PAAVO
Veljesten yhtyeessä soittivat useat tunnetut huippumuusikot läpi 70-luvun,
muunmuassa rumpalina Matti Oiling ja Lyly Rajala.
Musiikillisesti veljekset olivat parhaimmillaan myöhemmällä 70-luvulla, jonka voi
kuulla heidän viimeisellä levyllään. Levykappaleet olivat erittäin vaativia
ja taitavasti toteutettuja isoine studio-orkestereineen johtajanaan Nakke Johansson.
Samanlaisia "kikkoja" ja sovituksia ei valitettavasti tänä päivänä voi kuulla tämän päivän uusilla äänitteillä.
Tyyliltään kappaleet olivat lähellä amerikkalaista tummaihoisten "Diskomusiikkia".
Myös veljesten nuorempi veli, Jukka liittyi vähitellen poikien taustabändiin rumpaliksi vuodesta -76 alkaen. 4 veljestä jatkoivat ammattimaista keikkailua vuoteen 1979, jolloin Paavo meni suorittamaan asevelvollisuuttaan ja kesäkiertueen ajan koskettimissa nähtiin oopperamiehenä tunnetuksi tullut, Jyrki Niskanen.
Tämän jälkeen Jouko ja Kosti vetäytyivät kukin ns. perhe-elämää viettämään Etelä-Suomeen, ja tekivät vielä 80-luvun puolella ns. heittokeikkoja muiden töiden ohessa.
Jouko jatkoi keikkailua yksin eri orkestereissa 90-luvun puolelle asti.
Erittäin lahjakkaana pidetty Paavo siirtyi vuonna 1995, samana päivänä Tangokuningas Sauli Lehtosen kanssa, soittamaan yläkerran soittimia,
Jukka soittaa eri orkestereissa edelleen.
Veljensä Joukon kanssa musisoinut ja laulanut Kosti Saari (54) kuoli äkilliseen sairaskohtaukseen kotikaupungissaan Hyvinkäällä 20.marraskuuta 2004.
